PAIKKA KAIKELLE JA KAIKKI PAIKALLEEN?

18.10.2021

Tykkään monista vanhoista suomalaisista sananlaskuista, joskin ne alkavat olla "katoavaa kansanperinnettä" ja niitä harvemmin enää kuulee. Niissä kuitenkin on usein käytännön ja arjen tuoma viisaus mukana. Ajat muuttuvat ja siinä samalla päivittäiset käytännöt, sen myötä moni vanha sanonta tai tapa on aikansa elänyt - vai onko.

Kun puhutaan järjestämisestä ja tavaran käsittelemisestä, tulee usein vastaan sanonta "paikka kaikelle ja kaikki paikalleen", joka on samaa sarjaa sanonnan "vie mennessäs, tuo tullessas" kanssa - molemmat kuvaavat aikamoista tehokkuutta: järjestä kaikki, tee töitä, ole tehokas, maksimoi ajankäyttö, pidät langat omissa käsissä.

Jos ajatellaan, että jokunen vuosikymmen sitten perheet olivat suuria ja perheen sisäinen roolijako (jos näin voi sanoa) oli se, että mies käy töissä ja vaimo hoitaa kodin ja lapset. Tämän päivän roolijako voisi olla vaikkapa se, että talouden molemmat aikuiset käyvät töissä ja hoitavat yhdessä kodin ja mahdollisen jälkikasvun, kumpi nyt mihinkäkin ehtii ja tuntee enemmän mielenkiintoa. Aikamoinen muutos perheiden sisäisessä dynamiikassa. Vastuut ja työt ovat jakautuneet aivan eri tavalla. (Täytyy nyt tietysti muistaa se, että tämä on yleiskuvaus, ei mikään absoluuttinen totuus perherakenteista tai mistään muustakaan. Aivan kaikissa asioissa tässä maailmassa on yhtä monta käytäntöä kuin on ihmistä tai perhettä).

Vuosikymmeniä sitten sananlaskut ovat todellakin olleet arjen kuvaajia. Kun lapsia on lähemmäs kymmenen, ei yksinkertaisesti ole aikaa miettiä missä mikäkin tavara sijaitsee, missä on Pekan paita ja Maijan hame. Kaiken on oltava paikoillaan, paikassa, josta tietää heti löytävänsä tarvitsemansa. Todellakin, silloin tavaramääräkin oli jotain aivan muuta kuin se on nykyään, mutta vaatteita, petivaatteita, ruokatarpeita, erilaisia tarvekaluja ja ties mitä on aina tarvittu ja jossain säilytetty. Kotityöt veivät suuren osan päivästä, ei ollut työtä helpottavia koneita, lapsia oli paljon, ruokaa oli tehtävä suuret määrät, eikä niitä ruokatarpeita haettu lähikaupasta vaan omasta maasta ja navetasta - eli kaiken muun lisäksi oli vielä eläimistä huolehtiminen ja kaikki vuodenkierron mukaan tehtävät istutus- ja sadonkorjuutyöt kaikkine välitöineen. Ei ihme, että kaikelle piti olla aikansa ja paikkansa.

Entä nykyään? Ajat ovat muuttuneet, tavaramäärä on muuttunut, lapsimäärä on muuttunut, kotien toiminnallisuus ja koko ovat muuttuneet, koko arki on muuttunut, koko maailma on muuttunut. Mutta kun sitä tavaraa on niin saamaristi, ettei aina tiedä mihin sen kaiken laittaisi! Vaatteita on hirmuinen määrä jokaiseen sesonkiin, leluja, astioita, petivaatteita, paperitavaraa, kynttilöitä, tyynyjä, työkaluja, elokuvia, musiikkia, maljakoita, huonekaluja, lehtiä... Aaaaargh!

Entäs kun ainakin minä tykkään kovasti vaihdella tavaroiden paikkoja - nämä tänne, nuo tuonne, ne kaappiin, se esille. Aina ja ikuisesti, vuosikymmenestä toiseen. Miten kuvio silloin toimii? Voiko kaikella olla paikkansa? Vai onko tavaraa liikaa, kun sitä haluaa siirrellä paikasta toiseen tai laittaa välillä pois ja taas esille? Tavarasta pitävänä ihmisenä olen oppinut ainakin sen, että kun jokaisella tavaralla on paikkansa, tai paremminkin tila, johon se aina tarvittaessa vaivattomasti mahtuu (olkoon se sitten kaapissa tai lipaston päällä), silloin on paikka kaikelle ja kaikki paikoillaan. Useimmiten silloin myös on kaiketi sopiva määrä tavaraa?

Vielä yksi mutta. Ajatelkaas, millaisia määriä tavaraa saattoi olla (ja on edelleen) vanhojen talojen vinteissä ja ulkorakennuksissa. Jos ei vanhoja, käytöstä poistettuja tavaroista poltettu juhannuskokossa, tuupattiin ne jonnekin pois silmistä - ja sille tielle usein jäivät (mikä on monen ihmisen onni tänä päivänä). On tavaraa siis ennenkin ollut yli omien tarpeiden, eikä sille kaikelle ole ollut paikkaa. Sanonnasta huolimatta.

Oletteko muuten koskaan kaivaneet maata vanhoilla pihoilla, tehnyt vaikkapa uutta kukkapenkkiä? Ai että ollaan mielenkiintoisen äärellä katsellessa sitä tavaran määrää ja laatua mitä maasta voi nousta. Todellakin, sen lisäksi, että ylimääräinen tavara poltettiin tai jemmattiin piharakennukseen ja vinteille, sitä myös kaivettiin maahan.

Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen?

Mutta hei, luotetaan vanhaan viisauteen - pyritään siihen, että kaikella on paikkansa ja kaikki laitetaan paikalleen. Siinä on järjestyksen ja sopivan tavaramäärän ydin. Mikä se oikea ja sopiva tavaramäärä on kenellekin, onkin sitten eri asia, siihen vaikuttaa niin säilytystilat kuin henkilökohtainen tavaran määrän sietokykykin. 

Ei ainakaan enää kaiveta turhaa tavaraa maahan tai heitetä metsään, vaan kierrätetään asianmukaisesti. Ostetaan uutta vain tarpeeseen ja laitetaan vanha käyttökelpoinen tavara kiertoon.

Silloin voisi olla paikka kaikelle ja kaikki paikoillaan?