TILAA AIKA ARKEEN TAI VIIKONLOPULLE!

(YLI)KULUTTAMINEN

31.03.2022

Ylikulutuspäivä

Tänään on suomalaisten ylikulutuspäivä. Olemme siis laskennallisesti käyttäneet oman osamme maapallon uusiutuvista luonnonvaroista tältä vuodelta. Tällä kulutustahdilla tarvittaisiin kolme maapalloa, jotta ympäristö olisi sinut tämän kulutuksen kanssa. Aika hurjaa, kun sitä alkaa pohtia. Luonto (ehkä noin hieman oikaistusti sanottuna) kaikkinensa on ihmiselle monella tapaa tärkeä - sen "pikku seikan" lisäksi, että se on elinehto ja vaikuttaa ilmastonmuutoksen kautta moniin asioihin joka päiväisessäkin elämässä jo pelkästään muuttuvina sääolosuhteina jotka puolestaan vaikuttavat moneen muuhun asiaan. Domino-efekti. Ympäristö ja luonto on myös viihdyke ja rauhoittava elementti. Vaikka olenkin henkeen ja vereen kaupunki-ihminen, en voi mitenkään vähätellä luonnon voimaa ja sen rauhoittavaa ja hyvää tekevää vaikutusta. Kuinka mahtavalta tuntuukaan istahtaa järven rannalle ja kuunnella kuikan huutoa, kävellä metsässä, katsella luonnon heräämistä keväällä, syksyn saapumista - onhan näitä. Ja nyt kyse on vain siitä, mitä elävä, monimuotoinen luonto ja elinympäristö tekee ihmisen henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. 

Tuotanto ja kuluttajan ostotottumukset

Luonnonvarojen ylikulutuksesta, voisi kirjoittaa monellakin tasolla, mutta pohdin pientä osaa kokonaisuudesta eli kuluttajan ostotottumuksia. Kuluttajan ostotottumuksilla on omat vaikutuksensa esimerkiksi energiantarpeen lisääntymisenä ja liikennemäärien kasvuna. Myöskään luonnon tasapainon muutoksia esimerkiksi tuotannossa käytettävien myrkkyjen ja hupenevien vesivarantojen suhteen ei voi vähätellä. (Suurimmat ylikuluttamisen tekijät ovat energiantuotanto, liikenne ja ruoantuotanto).

Itselleni viimeistään sisustusliike yrittäjyyden ajat toivat eteen sen raadollisen tosiasian (jonka toki jo tiesin, mutta en sen kummemmin välttämättä miettinyt), että ihan oikeasti "kaikki tavara" tulee Kiinasta. Ihan sama mistä sen tilaat, "kaikki tavara" tulee Kiinasta. Maapallon toiselta puolelta. Aika paljon nykyään myös Intiasta. Indonesiasta. Pakistanista. Riippuu vähän tuotteesta. Tästä tuleekin suora silta kahteen suurimpaan ympäristöongelmien tuottajaan: energiantuotantoon ja liikenteeseen. Monen muun asian lisäksi myös kaiken meille tarjolla olevan tavaran tuottamiseksi ja kuljettamiseksi tarvitaan paljon energiaa ja luonnonvaroja. Juuri sen tavaran tuottamiseksi, jota perinteisen kauppaostamisen lisäksi tilaamme todella paljon suoraan kotiin kiinalaisilta (kuten Ali-Baba) tai amerikkalaisilta (Wish) kauppapaikoilta, jotka myös valmistavat tuotteensa Kiinassa. Mannerten välinen konttiliikenne kiittää kuljettaessaan vajaan kympin maksavaa pikamuotipaitaa kavereineen. Otetaan tarkemmaksi esimerkiksi tuo paita.

Puuvilla ja paita

Paitaan tarvittavan puuvillan kasvattaminen, kankaaksi tekeminen, ompeleminen ja rahtaaminen maapallon toiselle puolelle kuluttaa luonnonvaroja jokaisessa tuotantovaiheessaan. Yli puolet maailman puuvillasta viljellään Kiinassa ja Intiassa. Jos suomalainen ostaa randomin t-paidan, on hyvin mahdollista, että sen puuvilla kuitenkin tulee Texasista, USA:sta. Paita on kuitenkin Made in China. Hetkinen! Ei kuulosta mitenkään päin luontoystävälliseltä tai vaikutuksiltaan ilmasto- ja kulutusongelmiin vähentävästi. (Myös itse puuvillan viljelyyn ja kasvatukseen liittyy paljon epäkohtia, veden runsas tarve sekä myrkkyjen käyttö). Viime kädessä meillä on aina kuluttaja, joka luo kysynnän. Kysyntä puolestaan ohjaa raaka-aineen tarpeen, tuotannon, liikenteen jne. toimintoja.

Meille kuluttajille tämä kokonaisuus näkyy kivana, muodikkaana halpana paitana, jonka kangas on tuotantovaiheessa usein leikattu päin peetä, jonka johdosta saumat on kierossa ensimmäisen tai toisen pesun jälkeen. Eli paita roskiin. Tai lumpuksi. Poltettavaksi tai jatkojalostettavaksi, joista kumpikin vaihtoehto sekä tuottaa että kuluttaa energiaa ja tuottaa lisää päästöjä. Koko paita on itse asiassa ollut turha ja sillä on yhtä turha elinkaari, jota ei voi edes elinkaareksi sanoa.

Kuka paidan sitten ostaa?

Jos jossain tehdään gallupia ostokäyttäytymisestä, käsitykseni mukaan aika suuri osa vastaajista on tiedostavia kuluttajia, jotka suosivat lähituotantoa ja ovat valmiita maksamaan kotimaisesta tai valvotusta, ei lapsityövoimaa käyttävästä, tms. tuotteesta enemmän. Suosivat laatua, hyvää materiaalia ja luonnonkuituja sekä päivänvalon kestäviä tuotantotapoja. 

Vastaako gallup todellisuutta? Vai onko gallupiin vastannut alter ego, ihanneminä.

Gallup-kuluttajana meidän on helppoa olla ihanneminän vallassa, tiedostavia ja oikein toimivia. Mutta todellisuudessa esimerkiksi pikamuotikulttuuri voi niin hyvin ja paksusti, että se ei ole tiedostavaa ihanneminää nähnytkään, ellei sitten ihanneminän takana oleva minä kuitenkin rakennu pikakulttuurin ympärille ja pikakuluttamiseen. Todellisuudessa ihminen useimmiten ostaa mitä huvittaa, mikä käteen sattuu, mikä on trendikästä jne., sen kummemmin miettimättä - sekä kasvattaa siinä samalla kuluttamiseen ja ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia.

Entä sitten se gallupin ihanneminä asiakkaana sisustusliikkeessä?

Vanhan, käytetyn kotimaisen tavaran kohdalla kuka tahansa asiakas kysyi mistä tuote on minulle tullut ja oliko sillä kenties jokin tarina takanaan. Toisin oli uusien tuotteiden kanssa, joita tilasin Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta ja joita valmistettiin Kiinassa ja Intiassa, jos sen tiedon edes sain. Ihanneminä asiakas, se tiedostava, alkuperästä kysyvä käyttäytyi näin: hieman ylimielinen (syy ehkä joukkovoima eli mukana olleet ystävät) kysyi valmistusmaata ja teki hyvin tiettäväksi, ettei missään nimessä osta kiinalaista, yksi jäi pohtimaan asiaa ja yksi osti haluamansa tuotteen. Ja hei, siinä oli kaikki ne kolme asiakasta, jotka koskaan kysyivät suoraan missä tuote oli valmistettu. Eli noin yksi asiakas per vuosi kysyi valmistusmaata. Useammin kysyttiin mistä tuote tulee brändimielessä, ei niinkään valmistuksen näkökulmasta.

Huomaa, että tämä pohjautuu puhtaasti omaan kokemukseen ja jossain muualla, ja kenties jollain muulla alalla tilanne voi olla täysin toisenlainen.

Kulutamme liikaa - tuotetaan tai valmistetaan tavara missä tahansa, olkoon sen elinkaaren alku- ja loppupää mikä tahansa. 

Ammattijärjestäjän näkökulmastikin katsottuna kulutamme liikaa, meillä on vähintäänkin tarpeeksi ja hyvin usein liikaa tavaraa. Liiallinen vaatemäärä on yksi suurista ongelmista. 

On hienoa, että nuori sukupolvi on oppinut myös uusia tapoja kuluttaa, eli olla kuluttamatta niin paljon. Kuluttaa enemmän palveluita kuin ostaa materiaa.  Syyt siihen voi tietysti olla monen asian summa. Kierrättäminen, käytettyjen tavaroiden ostaminen ja vanhojen korjaaminen, myös minimalismi on nousussa. Hyvä niin.

Voisin lisätä tähän loppuun sanoja, joita asiakkaani ovat "ylitsevuotavasta" tilanteestaan ja tunteista puhuttaessa käyttäneet. Sanat ovat muun muassa: ahdistus, epätoivo, mielenterveys, kaaos, lamaannus, kidutus, häpeä, tavaramyrsky, eristyneisyys, selkärangattomuus, energiakato.

Liiallinen kuluttaminen, ostaminen, ei ole hyväksi sen enempää maapallolle kuin ihmisellekään.