OLETKO KOSKAAN KUULLUT COLLYERIN VELJEKSISTÄ?

30.08.2021

Collyerin veljekset lienee suurimmalle osalle tuntematon veljespari, mutta heidän tarinansa on varsin mielenkiintoinen ja ehkä ennen kaikkea kauhistuttava sekä ajatuksia herättävä. Tervetuloa tutustumaaan Homerin ja Langleyn pakkomielteisen keräilyn maailmaan.

Veljesten tarina vie meidät New Yorkin Harlemiin, Fifth Avenuelle 1900-luvun alkuun. Veljekset syntyivät neljän vuoden välein 1800-luvun loppupuolella. He muuttivat vuonna 1909 perheensä kanssa Fifht Avenuen ja 128 Streetin kulmassa sijaitsevaan 4-kerroksiseen niin sanottuun kaupunkitaloon. Joidenkin vuosien päästä perheen vanhemmat erosivat ja pojat jäivät asumaan taloon äitinsä kanssa. Poikien isä menehtyi muutama vuosi eron jälkeen ja äitinsä kuoleman jälkeen asianajajaksi kouluttautunut Homer ja pianisti, pianonmyyjä Langley elivät kahdestaan kohtuullisen normaalia elämää perityssä talossaan, perittyjen tavaroidensa keskellä.

Veljesten asuinympäristö oli vielä 1900-luvun vaihteessa valkoisen yläluokan asuinaluetta ja alueen alkaessa muuttua, veljekset alkoivat tuntea olonsa turvattomaksi, masentua ja eristäytyä taloonsa. Heidän eristäytynyt elämänsä kiinnosti naapureita, heidän alakerran ikkunansa kivitettiin ja huhut harvoin nähdyistä veljeksistä ja heidän oletetusta tuhlailevasta elämäntyylistään ja rikkaiden arabien seurasta syvensi entisestään heidän epäsosiaalista tilannettaan ja syöksi pahempaan masennukseen.  Veljeksistä Homerin menetettyä näkönsä ja liikuntakykynsä sairaskohtauksen seurauksena, veli Langley jätti työnsä huolehtiakseen veljestään ja suojellakseen häntä. Suuren laman koittaessa vuonna 1929 veljekset elivät  käytännössä täysin eristäytyneinä ulkomaailmasta ja lakkasivat joistain syystä myös maksamasta kaikki laskunsa, joskaan rahanpuutteesta ei ollut kysymys. Langleyn poistui talosta, aidan yli kiiveten, vain yöaikaan lähtiessään jopa kuuden tunnin reissuille hakeakseen ruokaa. 

Heidän vetensä, sähkönsä, puhelimensa ja kaasunsa oli katkaistu maksamattomien laskujen vuoksi. Vuonna 1939, kun kaasua ei ollut käytetty 11 vuoteen, kaasumittarin lukija yritti päästä käymään talossa, mutta kukaan ei avannut ovea ja koska kaikki ensimmäisen kerroksen ikkunat oli peitetty, mies kiipesi toisen kerroksen ikkunoiden taakse, laihoin tuloksin, sisään ei pääsyt ikkunat tukkivien tavaroiden ohitse. 

Koska pankkikaan ei ollut saanut vuosiin rahojaan, ulosmittasi se talon ulkopuolella ollutta tavaraa ja koska sisälle ei päästy, pyydettiin poliisi paikalle. Kun poliisi sai etuoven auki, oli heitä vastassa roskavuori, joka ylettyi miehen mitan verran lattiasta ylöspäin. Tavaraa riitti ovelta avautuvan huoneen peräseinään saakka. Poliisien raivatessa tietä eteenpäin, löytyi tavaroiden keskeltä Langley istumassa kuin pesässä. Hän luovutti poliiseille rahasumman, joka vastaa nykyrahassa noin 100.000 euroa. 

Hiljalleen alkoi liikkua huhu, jonka mukaan toinen veljeksistä oli kuollut. Poliisin mentyä talolle heitä oli vastassa huoneet, joissa oli kapeita kulkuväyliä ja tunneleita, kapeat väylät jatkuivat jopa kerrosten välisissä portaissa, käytävillä kulki niin kissoja kuin rottiakin. 30 minuutin etsimisen jälkeen poliisi löysi Homerin, joka istui tuolissa jalat kippurassa polvet leukaan nojaten. Hän ilmoitti olevansa Homer Collyer ja olevansa hengissä. Jatkossakin ulkopuolisilta ihmisiltä tuli tasaiseen tahtiin ilmoituksia talossa tapahtuneesta kuolemasta. Poliisin käydessä koputtelemassa oveen, oven takaa aina vastattiin. 

21.4.1947 poliisi sai jälleen ilmoituksen kuolemasta. Tällä kertaa kukaan ei vastannut poliisin huhuiluun. Koska ovesta ei päästy sisälle, ja ensimmäisen kerroksen ikkunat olivat olleet tukittuina jo vuosia, kiipesi poliisi ylemmän kerroksen ikkunasta, heitellen esteenä olevaa tavaraa ikkunasta pihalle. Kahden tunnin roskien keskellä tehdyn etsimisen jälkeen Homer löytyi tuolistaan jalat koukussa, pää polvissa. Tällä kertaa hän oli kuollut. Kuolinsyy oli nälkiintyminen ja sydänongelmat, hän ei ollut syönyt kolmeen päivään ja oli löydettäessä ollut kuolleena joitakin tunteja. Koska Langleyta ei löydetty, hänen ajateltiin lähteneen tekemään ilmoitusta kuolemasta ja hänen odotettiin palavaan talolle pikapuoliin, Koska Langley ei palannut kolmen päivään, alettiin epäillä olisiko hänen ruumiinsa talossa tavaran seassa. Melkein kolme viikkoa poliisi kävi roska- ja tavarakasoja läpi, heittäen jälleen tavaraa ulos ikkunasta tilan tekemiseksi. Tavaroiden seasta löytyi muun muassa mittava taidekokoelma, yli 25.000 kirjaa, 14 pianoa tai flyygeliä, T-mallin Ford, ihmisen luuranko (joka oli ilmeisesti kuulunut veljesten lääkäri-isälle), kaikkiaan talossa oli noin 120.000 tonnia tavaraa. Lopulta Langley löytyi. Hän oli kuollut muutaman metrin päähän veljestään. Langley oli joutunut itse tekemänsä ansan uhriksi, pienen roskien ympäröimän tunnelin, joka oli sortunut hänen päälleen, ilmeisesti, kun hän oli ollut viemässä ruokaa veljelleen. 

Talo tyhjennettiin, mutta koska koko nelikerroksinen talo oli ollut vuosikausia lattiasta kattoon täynnä rojua, oli sen rakenteet varioituneet massiivisen taakan alla ja talo oli purettava. Talon tilalle ei koskaan rakennettu uutta, vaan sen sijaan talon tilalla on pieni puisto. Collyer brothers park.

Erikoinen ja surullinen tapaus - maailman pahimman keräilypakon surmaamat veljekset. 

Mutta hei, täällä omien tavarakaaosten keskellä meillä ei ole mitään hätää, kyllä tästä selvitään!

Keräilypakko on yleensä nuorena alkava ja iän myötä usein paheneva mielenterveyshäiriö, joka ilmenee tarpeena säilyttää tavaroita siinä määrin, että se vaikeuttaa merkittävästi jokapäiväistä elämää. Tehtyjen tutkimusten valossa ainakin 1 - 2 % aikuisväestöstä kärsii keräilypakosta. Pakonomaisen keräilyn lisääntyessä ikääntymisen myötä ongelmia aiheutuu etenkin yksin asuville. Keräilypakko eroaa kulultaan ja hoitovasteeltaan pakko-oireisesta häiriöstä. Keräilypakon hoito perustuu kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa käytettyihin työtapoihin.

Matti O. Huttunen

Mustavalkoiset kuvat kaapattu netistä haulla Collyer brothers, kuvat on niin moneen kertaan kopioituja ja (kopio)lähteitä on niin monia kullekin kuvalle, etten erottele niitä. Värikuvat omia.