OLETKO KUULLUT COLLYERIN VELJEKSISTÄ?

30.08.2021

Collyerin veljesten tarina on mielenkiintoinen, ehkä ennen kaikkea ajatuksia herättävä ja surullinen. Tervetuloa tutustumaan Homerin ja Langleyn pakkomielteisen keräilyn maailmaan.

1800-luvun loppupuolella syntyneiden veljesten tarina vie meidät New Yorkin Harlemiin 1900-luvun alkuun. Veljesten perhe asui Fifht Avenuen ja 128 Streetin kulmassa sijaitsevassa 4-kerroksisessa niin sanotussa kaupunkitalossa, yhden perheen talossa. Perheen vanhempien erotessa pojat jäivät taloon äitinsä kanssa. Äidin kuoleman jälkeen asianajajaksi kouluttautunut Homer ja pianisti, pianonmyyjä Langley elivät perityssä talossaan, perittyjen tavaroidensa keskellä kohtuullisen normaalia elämää.

Veljesten asuinympäristö oli 1900-luvun vaihteessa valkoisen yläluokan asuinaluetta, mutta alueen alkaessa muuttua, veljekset alkoivat tuntea olonsa turvattomaksi, masentua ja eristäytyä taloonsa. Heidän eristäytynyt elämänsä herätti kiinnostusta naapureissa ja heidän tekemisiään seurattiin tiiviisti, jopa häirittiin. Huhut harvoin nähdyistä veljeksistä ja heidän oletetusta tuhlailevasta elämäntyylistään ja rikkaiden arabien seurasta syvensi entisestään heidän epäsosiaalista tilannettaan ja syöksi pahempaan masennukseen. Veljeksistä Homerin menetettyä sairauskohtauksen seurauksena näkönsä ja liikuntakykynsä, veli Langley jätti työnsä huolehtiakseen veljestään ja suojellakseen häntä. Suuren laman koittaessa 1929 veljekset elivät käytännössä täysin eristäytyneinä ulkomaailmasta. Jostain syystä he myös lopettivat laskujen maksun, joskaan rahanpuutteesta ei ollut kysymys. Langley poistui talosta vain yöaikaan, aidan yli kiiveten, lähteäkseen useita tunteja kestäville ruuan haku reissuille. 

Maksamattomien laskujen seurauksena talosta katkaistiin vesi, sähkö, puhelin ja kaasu. Vuonna 1939, kun kaasua ei oltu käytetty 11 vuoteen, kaasumittarin lukija yritti päästä käymään talossa. Kukaan ei avannut ovea ja hän huomasi kaikkien ensimmäisen kerroksen ikkunoiden olevan peitetty. Mies kiipesi toisen kerroksen ikkunoiden taakse, laihoin tuloksin, toisenkin kerroksen ikkunat olivat tavaroiden tukkimat. 

Lopulta pankki ulosmittasi talon ulkopuolella ollutta tavaraa ja koska sisälle ei päästy, pyydettiin poliisi paikalle. Poliisin saadessa etuoven auki heitä oli vastassa roskavuori, ulottuen miehen mitan verran lattiasta ylöspäin. Tavaraa riitti edessä avautuvan huoneen peräseinään saakka. Poliisien raivatessa tietä eteenpäin, löytyi tavaroiden keskeltä Langley istumassa kuin pesässä. Hän luovutti poliiseille rahasumman, joka vastaa nykyrahassa noin 100.000 euroa. 

Hiljalleen alkoi liikkua huhu, jonka mukaan toinen veljeksistä oli kuollut. Poliisin saavuttua talolle heitä oli vastassa entistäkin täydemmät huoneet, joissa oli kapeita kulkuväyliä ja tunneleita. Kapeat väylät jatkuivat myös kerrosten välisissä portaissa ja käytävillä kulki niin kissoja kuin rottiakin. 30 minuutin etsimisen jälkeen poliisi löysi miehen jalat kippurassa, polvet leukaan nojaten istumassa tuolissaan. Hän ilmoitti olevansa Homer Collyer ja olevansa hengissä. Jatkossakin ulkopuolisilta ihmisiltä tuli tasaiseen tahtiin ilmoituksia talossa tapahtuneesta kuolemasta. Poliisin käydessä tarkastamassa tilanteen, oveen koputukseen vastattiin sisäpuolelta aina sanallisesti, mutta sisällä poliisi ei enää käynyt. 

21.4.1947 poliisi sai jälleen ilmoituksen kuolemasta. Tällä kertaa kukaan ei vastannut poliisin koputuksiin. Koska ovesta ei päästy sisälle ja ensimmäisten kerrosten ikkunat olivat olleet tukittuina jo vuosia, kiipesi poliisi sisään ylimmän kerroksen ikkunasta, heitellen sisällä esteenä olevaa tavaraa ikkunasta ulos. Kahden tunnin etsimisen jälkeen Homer löytyi tuolistaan jalat koukussa, pää polvissa. Tällä kertaa hän oli kuollut. Löydettäessä hän oli ollut kuolleena joitakin tunteja, kuolinsyy oli nälkiintyminen ja sydänongelmat. Koska Langley´a ei talosta löydetty, ajateltiin hänen lähteneen tekemään ilmoitusta kuolemasta ja oletettiin palavaan talolle pikapuoliin. Kolmen päivän kuluttua alettiin epäillä olisiko hänenkin ruumiinsa talossa, jossain tavaran seassa. Lähes kolmen viikon ajan poliisi heitteli tavaraa ikkunoista ulos tilan tekemiseksi ja etsinnän mahdollistamiseksi. Tavaroiden seasta löytyi muun muassa mittava taidekokoelma, yli 25.000 kirjaa, 14 pianoa tai flyygeliä, T-mallin Ford, ihmisen luuranko (joka ilmeisesti oli kuulunut veljesten lääkäri-isän kokoelmiin). Kaikkiaan talossa oli noin 120.000 tonnia tavaraa. Lopulta muutaman metrin päähän veljestään kuollut Langley löytyi. Hän oli joutunut itse tekemänsä ansan, pienen roskien ympäröimän tunnelin uhriksi tunnelin sorruttua hänen päälleen. Ilmeisesti Langley oli ollut viemässä ruokaa liikuntakyvyttömälle, tuolissa istuvalle veljelleen. 

Talo tyhjennettiin, mutta sen rakenteet olivat varioituneet massiivisen, neljä kerrosta käsittäneen, tavarataakan alla, joten turvallisuussyistä talo oli purettiin. Talon tilalle, jossa asui ja menehtyi maailman pahimman keräilypakon surmaamat veljekset, ei koskaan rakennettu uutta, sen sijaan tilalla on pieni puisto, Collyer Brothers Park.

Keräilypakko on yleensä nuorena alkava ja iän myötä usein paheneva mielenterveyshäiriö, joka ilmenee tarpeena säilyttää tavaroita siinä määrin, että se vaikeuttaa merkittävästi jokapäiväistä elämää. Tehtyjen tutkimusten valossa ainakin 1 - 2 % aikuisväestöstä kärsii keräilypakosta. Pakonomaisen keräilyn lisääntyessä ikääntymisen myötä ongelmia aiheutuu etenkin yksin asuville. Keräilypakko eroaa kulultaan ja hoitovasteeltaan pakko-oireisesta häiriöstä. Keräilypakon hoito perustuu kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa käytettyihin työtapoihin.

Matti O. Huttunen

Mustavalkoiset kuvat kaapattu eri lähteistä haulla Collyer brothers. Värikuvat omia.